Liikunnan sekatyöläisen sivustolta

Blogitekstit löytyvät yläpalkin valikoista: Syksy 2020 - blogit 13.10.2020 ->, Loppukesä 2020 - blogit 23.8. - 2.10.2020, Keskikesä 2020 - blogit 1.7. - 18.8.2020, Kesä 2020 - blogit 10.5. -30.6.2020 ->, Kevät 2020 - blogit 16.3. - 4.5.2020, Talvi 2020, Kesä ja syksy 2019 ja Paikkakunnat - eri kuntien ulkokuntoilupuistot, joita olen kulkiessani bongaillut.

Hei!

Liikunnan sekatyöläisenä tutustun, tutkin ja testaan uusia ja vanhoja ulkoliikuntapaikkoja, joita kunnat, kaupungit ja yksityiset tahot ylläpitävät. Liikuntakohteeseen tulee olla vapaa sisäänpääsy kaikkina kellonaikoina ja ne ovat erilaisia avoimia liikunnan suorituspaikkoja. Usein ulkoliikuntapaikat näyttäytyvät värikkäinä ja kutsuvina liikuntapaikkoina. Joten tutustun niihin tarkemmin ja kerron havainnoistani tässä blogissani. Lisäksi pohdin liikuntaan liittyviä yleisiä asioita.

Sen lisäksi, että innostaisin sinua liikkumaan enemmän, haluan liikuntapaikkabongarina löytää omalle tulevalle pihalleni ulkokuntosalivälineistön, jossa olisi esimerkiksi neljä laitetta, joihin voisi "kiinnitysjalkaan" vaihtaa mieleisensä suoritusvälineistön eri lihasryhmille.

Työskentelin kuntasektorilla noin 20:n vuoden ajan Pyhännän-, Utsjoen- ja Inarin kunnissa liikunnan ja liikuntainfran kehittäjänä sekä yrittäjänä digiliikunta-alan yrityksessä. Omassa liikuntahistoriassani olen ollut maajoukkuemaastohiihtäjä ja sen jälkeen satunnainen kuntourheilija hiihdon, juoksun ja ulkokuntosalien käyttäjänä.

Liikunnallisin terveisin, Marke Rautiala

Kuntoportaat (28.10.2020)

Meri-Lapin alueella ilmestyy paikallislehti Lounais-Lappi. Pari viikkoa sitten ilmestyneessä numerossa oli juttua lehden levikkialueen kuntoportaista. Lehden mukaan Meri-Lapin alueella Ylitorniolla ja Keminmaassa on jo kuntoportaat, Kemissä portaat ovat rakenteilla ja Torniossa kuntoportaat ovat toiveiden toteutuslistalla.

Kuntoportaat ovat nykyajan liikuntahitti, samalla tavoin kuin ulkokuntosalit tekivät isompaa tuloaan kolmisen vuotta sitten. Törmäsin ensimmäisen kerran kuntoportaisiin Kevon Luonnonpuistossa, Utsjoella. Pisin porraspätkä (askelmia) Kevolla on 333 kpl. Repun kanssa ja lihakset puutuneina (kilsoja on aina silloin jo paljon takana) 333 kpl portaita kertakipaisuna on rankka treeni. Mutta, porrastreeni kannattaa aina. Samassa treenissä kyytiä saa keskeisverenkierto ja lihaksisto. Jos mietitään harjoituksen tuottavuutta, kipaise portaissa 10 min, tienreunassa lenkkeillen saman tehon saavuttamiseksi saat liikkua kolme kertaa pidempään.

Kuvassa Keminmaan Kallinkankaan uudet kuntoportaat. Kallinkangas on itselleni enemmän kuin tuttu harjoittelupaikka. Kilpaurheilija-aikana pääsääntöisesti treenasin Kallilla, missä on Kemi-Tornio alueen pisimmät ja raskaimmat ylämäet. Kallin uusissa portaissa askelmia on 120 kpl ja tämä on minusta aivan riittävä määrä. Portaat olivat myös riittävän leveät, mutta syyskelillä portaat olivat aika liukkaat ja siksi portaiden reunaan voisi laittaa jotain karhennettua ainetta/maalia/tarraa yms. Portaille vahva suositus!

Hiihtoa hetken aikaa (26.10.2020)

Tältä erää hiihtokelit olivat ja menivät. Tänään hiihto oli enemmän jo vesihiihtoa, kuin lumista liu´uttelua. Onneksi varastosta löytyivät ikivanhat Goretex - vaatteet, ilman niitä hiihtohommasta ei olisi tullut kaatosateessa yhtään mitään. Ja varastosta onneksi löytyi myös kivihiontaa sietävät ikivanhat Fisu - sukset.

Kuuntelin huvittuneena aamulla radiota, kun siellä kerrottiin, että viime vuonna (2019) Inariin (entiseen asuinpaikkaani) pysyvä lumikerros tuli lokakuun puolessa välissä ja lumi suli pois sieltä vasta kesäkuun alussa. Lumi- ja hiihtokausi Inarissa kesti siis noin 9 kk! Luulisi, että Inarilaisilla ei vielä olisi kauheaa hinkua suksille. Itse sain neljän lumipäivän aikana tehtyä kaksi hiihtolenkkiä. Suksilla lenkkimaastoksi sopi kotimaisemat, ja siksi lemmikkikaverit saivat olla mukana menossa.

Saapa nähdä, kuinka kauan tämä rospuuttokausi kestää. Jatkossa jalkalenkeille mukaan otan sauvat. Sauvat tuovat lenkille tehoa 30% lisää ja tarvittaessa ne auttavat myös pystyssä pysymisessä.

Vähiin käy lumi, ennekuin kokonaan sulaa. Mutta myös heinikossa "hiihtäminen" käy treenistä, silloin hiihto muistuttaa enemmän kylläkin juoksua, kuin hiihtoa. Mutta pääasia, että kunto kasvaa, vai mitä?

On se vaikeaa - tiedottaminen (19.10.2020)

Vietin mukavan koulutusviikonlopun Koiteli elää - yhdistysläisten kanssa Kuusamon Rukalla. Mukaan pakkasin myös sukset, koska tiesin, että Rukan ensilumen latu säilötystä lumesta oli avattu jo perjantaina 9.10.2020.

Rukan nettisivuilla kerrottiin, että "valaistu latu kulkee Rukan kylästä Kaltiolammen rannalta Kelorinteelle 500 m suuntaansa". Koulutusviikonlopusta löysin pari vapaata tuntia ja lähdin pika pikaa kohti Rukan keskustaa tavoitteena tehdä 15 km:n hiihtolenkki. Jo aiemmin aamulla yritin etsiä tietoa, osoitetta ym. hiihtopaikasta, mutta mitään ei löytynyt. Rukan kylälle päästyäni etsin hiihtopaikkaa ja kysyin neljältä vastaantulevalta ihmiseltä osoitetta, mutta kukaan ei tiennyt sijaintia. Hiihtoaikani hupeni etsimiseen ja autossani oli vähän polttoainetta, joten luovutin ja lähdin takaisin yöpymiskohteeseemme.

Hiihtopaikan turha ja tulokseton hakeminen sapetti vietävästi. Paikalliset varmaankin osaavat ladulle, mutta meitä harvoin Rukalla käyviä hiihtäjiä etenkin syysloman vuoksi on varmasti liikkeellä tällä viikolla monia muitakin. Rukan hiihtopaikkaa ei yksistään voi moittia, vaan tämä on useasti maan tapa. Erilaisia liikuntapaikkoja, etenkin ulkokuntoilusaleja on ollut erityisen vaikea löytää. Toivoisinkin, että jos Korona aikana kuntien ei tarvitse järjestää tapahtumia ym. niin panostakaa esim. liikuntapaikkojen olosuhteiden ja niiden sijaintien tiedottamiseen!

Koulutusviikonloppu ei mennyt kuitenkaan aivan ilman liikuntaa. Järjestin päivällä leikkimielisen liikuntatuokion ulkona ja apuna käytimme mm. halkoja. Saunomisen ja paljuilun lomassa urheiltiin myös ja kuvassa punnerretaankin porukalla 🙂. Mikäpä sen mukavampaa taas, kuin huvin ja hyödyn yhdistäminen.

Töissä on mukavaa! (15.10.2020)

Töissä on yleensä oikein mukavaa ja toisinaan myös hyvin liikunnallista. Mukava tunne tulee siitä, että kentällä (kaupungilla kivijalkaliikkeissä liikkuessa) saan kohdata aktiivisia, periksiantamattomia ja optismistisia ihmisiä Korona haasteista huolimatta. Edellä mainitut piirteet sopivat myös urheilijoihin :). 

Tuloksen tekeminen ja saavuttaminen vaatii aina päämäärätietoista työtä. Suojaudutaan ja vaalitaan hygieniaa hyvin, kuntoillaan, asioidaan turvallisesti liikkeissä, koska "vain sydämellä näkee sen, mitä ei silmällä näe", Pikku Prinssiä lainaten. Koronasta huolimatta täydellistä elämää 😊.

Liikunnallinen työpäiväni koostui Työpajakutsujen viennistä torniolaisiin yrityksiin. Kutsujen vientiä riitti kahdelle päivälle, ja ensimmäisen päivän liikunnallinen saldo oli 10,5 km ja askelia kertyi 18 252. Onneksi aamulla kenkävalintaa miettiessäni päädyin juoksulenkkareihin, ja kerrankin tuli oikea osuma.

Eihän muutoskaan itsestään tule (13.10.2020)

"Suomalaisten liikunta- ja urheilujärjestöjen luottamustehtävät ovat yhä miesvoittoisia, paljastuu Likesin tekemästä selvityksestä. Urheilujärjestöjen hallitusjäsenistä miehiä oli keskimäärin kaksi kolmasosaa. Tämä siitä huolimatta, että päätoimisista työntekijöistä 60% oli naisia".

"Lajiliittojen hallituksissa naisten osuus oli kaikista pienin. Vain kymmenen lajliiton hallituksessa naisjäseniä oli vähintään puolet. Hallituksista 87% oli miesvaltaisia. Lajiliittojen hallituksen jäsenistä keskimäärin 28% oli naisia. Kaikista selvityksessä mukana olleista 76 lajiliitosta 14: ssa oli nainen puheenjohtajana. Toisaalta lajiliitoissa myös työntekijöistä enemmistö (62%) oli miehiä".

"Naiset ovat urheilukentällä myös puheenjohtajana harvinaisuus. Vain 24 urheilujärjestössä hallituksen puheenjohtajana toimi nainen, kun miespuheenjohtaja löytyi 104 järjestöstä". (https://yle.fi/urheilu/3-11588057). “ 

"Liikkuminen katoaa kouluvuosien aikana. Lähes 3000 peruskoululaista noin 170 koulusta eri puolilta Suomea osallistui keväällä 2018 liikkumisen määrää ja tapoja tarkastelevaan LIITU-tutkimukseen. Ensimmäisen, kolmannen, viidennen, seitsemännen ja yhdeksännen luokan oppilaiden liikkumista ja paikallaanoloa mitattiin liikemittarilla. Tutkimuksen myötä ensimmäistä kertaa oli mahdollista osoittaa, miten paikallaanolo ja liikkuminen muuttuvat kouluvuosien aikana. Karu totuus on, että yhdeksänteen luokkaan mennessä noin 90% oppilaista liikkuu liian vähän". (https://helsinkiliikkuu.fi/liikkuminen-katoaa-kouluvuosien-aikana-yhdeksasluokkalaisista-90-liikkuu-liian-vahan/).”

Yllä olevista lainatuista teksteistä tiedetään, että lasten ja nuorten liikunnanharrastamisen määrä on vähentynyt, ja se on iso uhka yhteiskunnalle monella mittarilla mitattuna. Sekin tiedetään, että miehet johtavat urheilua, lajiliittoja jne. Jotain pitäisi tehdä ja lasten tulisi liikkua enemmän! Monia hankkeita ja rahan kohdennettua jakoa ym. on kokeiltu, mutta lasten liikunnallinen tulos vain huononee. Toiminnan ohjaus lähtee ylhäältä ja siinä on epäonnistuttu, joten vaihdetaan johtoa. Vaihdetaan naiset lajiliittojen ja urheilun johtopaikoille - sodan aikanakin naiset pitivät Suomea pystyssä, nyt voisi olla uuden ponnistelun hetki. 

 

Onneksi liikkua voi monella tavalla. Minulla on vähän väliä joku liikuntaan liittyvä hulluus päällä ja hulluuden kohde nyt on sienet. Ravaan metsässä kuin hirvi sienten perässä, metsä vain ryskää. Mutta tulevana viikonloppuna ollaan jälleen oikean sportin äärellä, nimittäin hiihtämässä! Pysy kanavalla 😊.