Liikunnan sekatyöläisen sivustolta

Blogitekstit löytyvät yläpalkin valikoista: Syksy 2020 - blogit 13.10.2020 ->, Loppukesä 2020 - blogit 23.8. - 2.10.2020, Keskikesä 2020 - blogit 1.7. - 18.8.2020, Kesä 2020 - blogit 10.5. -30.6.2020 ->, Kevät 2020 - blogit 16.3. - 4.5.2020, Talvi 2020, Kesä ja syksy 2019 ja Paikkakunnat - eri kuntien ulkokuntoilupuistot, joita olen kulkiessani bongaillut.

Hei!

Liikunnan sekatyöläisenä tutustun, tutkin ja testaan uusia ja vanhoja ulkoliikuntapaikkoja, joita kunnat, kaupungit ja yksityiset tahot ylläpitävät. Liikuntakohteeseen tulee olla vapaa sisäänpääsy kaikkina kellonaikoina ja ne ovat erilaisia avoimia liikunnan suorituspaikkoja. Usein ulkoliikuntapaikat näyttäytyvät värikkäinä ja kutsuvina liikuntapaikkoina. Joten tutustun niihin tarkemmin ja kerron havainnoistani tässä blogissani. Lisäksi pohdin liikuntaan liittyviä yleisiä asioita.

Sen lisäksi, että innostaisin sinua liikkumaan enemmän, haluan liikuntapaikkabongarina löytää omalle tulevalle pihalleni ulkokuntosalivälineistön, jossa olisi esimerkiksi neljä laitetta, joihin voisi "kiinnitysjalkaan" vaihtaa mieleisensä suoritusvälineistön eri lihasryhmille.

Työskentelin kuntasektorilla noin 20:n vuoden ajan Pyhännän-, Utsjoen- ja Inarin kunnissa liikunnan ja liikuntainfran kehittäjänä sekä yrittäjänä digiliikunta-alan yrityksessä. Omassa liikuntahistoriassani olen ollut maajoukkuemaastohiihtäjä ja sen jälkeen satunnainen kuntourheilija hiihdon, juoksun ja ulkokuntosalien käyttäjänä.

Liikunnallisin terveisin, Marke Rautiala

Lumen kolausta (29.11.2020)

Pari päivää sitten saatiin kerralla kunnolla lunta ja saman tien myös hiihtokelit. Sääennusteita katsoessa näyttää, että lumet eivät tule sulamaan, se on hyvä juttu. Torstaina lunta tuli noin 30 cm ja sitä onkin saanut kolailla pihalla jo useana päivänä.

Tällä viikolla on vietetty Black Friday- ostospäivää. Teemakauppapäivillä on korostunut, miten tärkeää on tukea suomalaista ja paikallista kauppaa. Niin tein minäkin ja ostin kotimaisen lumikolan. Olenkin saanut nautiskella lumikolan hyvästä ergonomiasta jo yhteensä viisi tuntia ja kaloreita palaa hyvällä vauhdilla.

Lumenkolaus on mitä parhainta liikuntaa. Syke nousee ja etenkin yläkroppa saa monipuolisesti liikettä, askelia unohtamatta. Ivalossa asuessani laskin kolauskerrat yhtenä talvena ja lumisen talven 2015 saldoksi laskin olleeni kolan jatkeena 98 kertaa. Sinä talvena en käynyt kuntosalilla, ei tarvinnut.

Toivottavasti tästä ei tule vuosisadan lumisinta talvea, vaikka kolaaminen mukavaa onkin. Muistathan, että meidän yhteinen liikuntajoulukanteri aukeaa jo huomenna ma 30.11. klo 20:00. Treeneihin pitää aina valmistautua myös henkisesti, sen vuoksi seuraavan päivän treeniohjelma julkaistaan aina edeltävän päivän iltana teemalla "Jouluksi semikuntoon!".

Liikunnallinen joulukalenteri (25.11.2020)

Tästä päivästä jouluaattoon on päivää vaille kuukausi. Lahjoja en ole vielä hankkinut, enkä ole niitä oikein suunnitellutkaan. Mutta yhden lahjan olen tässä muotoillut, nimittäin Joulukalenterin Sinulle. Joulukalenteri aukeaa 1.12. ja se sisältää 24:n päivän treeniohjelman sinulle.

Treeneihin pitää aina valmistautua myös henkisesti, sen vuoksi seuraavan päivän treeniohjelma julkaistaan aina edeltävän päivän iltana klo 20:00. Stay tuned ja jouluksi semikuntoon! Treeniohjelma sisältää koronaturvallista liikuntaa.

Alkulämmittelyksi tee Pirkkalan kunnan tekemä Joulupukin tuolijumppa (https://www.youtube.com/watch?v=Ym_guWCGACI). Tee se vaikkapa huomenna, askareiden lomassa, kesto 15 minuuttia.

Liikuntapaikkojen sijoittelun mahdollisuus (21.11.2020)

Koiran ulkoilulutuslenkki suuntautui eilen Honkimaan kuntoradalle. Vettä tuli taivaan täydeltä, mutta Tero- koiraa se ei haitannut, eikä paljon minuakaan. Kilsoja tuli 5 km ja lenkin jälkeen vaatteet olivat likomärät. Laitoin onneksi juoksujalkineiksi suunnistuskumpparit, lenkkarit eivät olisi toimineet kilometriäkään.

Kiimingin Honkimaan liikunta-alue on monipuolinen, koko perheen ulkoilualue. Alueella on eri mittaisia kuntoratoja, frisbeegolf-rata, ulkokuntoiluvälineitä, temppuilumäki ja tulistelupaikka. Alue kaipaisi pientä päivitystä ja faceliftausta.

Honkimaalta kotiin ajaessa ohitin Kiiminjoen uuden koulurakennuksen (koulurakennusta valmistellaan vielä). Oli mukava huomata koulupihan monipuolinen liikuntatarjonta ja etenkin liikunta-alueen värit. Pysähdyin ihailemaan ja tutkimaan paikkaa. Aluetta katsellessa jäin miettimään alueellista sijoittelua. Jos alkujaan Honkimaan ulkoilu-alue olisi ollut aivan koulun vieressä (eikä n. 1,5 km päässä), niin miten hieno, iso, monipuolinen ja uutuutta hohtava liikunta-alue kaiken kansan käytössä nyt olisikaan. Liikuntapaikkarakentamisen keskittäminen olisi iso juttu. Keskittäminen monipuolistaisi liikuntapaikan tarjontaa ja se palvelisi laajempaa käyttäjäkuntaa. Ja todennäköisesti iltakäyttöä voisi aina lisätä. Parhaiten keskittäminen sopii tietysti pienelle kylälle. Muuten toivon, että eri kyliltä ja kaupunginosista löytyy tasapuolisesti liikuntapaikkatarjontaa.

Kuvassa uuden uusi Kiiminjoen koulun piha. Alueelta löytyy ulkotemppuiluvälineitä, urheilukenttä, erilaisia arenoita ja lähiliikunta-arena. Vain se kummastutti, että pihan mopoparkki oli noin kolme kertaa isompi kuin pyöräparkki. Pyöräily on kasvavalle nuorelle kuitenkin mitä parhainta liikuntaa.

Lisäravinteita (17.11.2020)

Vuoden harmaimmaksi nimetty päivä 14.11. saatiin ohitettua ja seuraavaksi odotellaankin jo joulua. Linnanjuhlat jäävät kuulemma väliin ja 6.12. on muutenkin sunnuntai, joten ei suurta juhlintaa tänä vuonna.

Oulun seudulla lumi antaa odotuttaa, ja sukset pysyvät varastossa. Sama keli näyttäisi olevan myös esim. Levillä tänään, joten turhaa kateutta pitää nyt välttää. Urheileminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on riittävä uni ja ravinto meille kaikille. Aktiiviurheilijana söin levon ja terveellisen ruokavalion lisäksi runsaasti vitamiineja ja lisäravinteita. Päiväannos koostui ubikinonista, ternimaidosta, B-, C- ja D- vitamiineista sekä rauta- ja sinkkitableteista. Vuosittain lisäravinteisiin upposi iso rahasumma, mutta mitäpä sitä ei olisi menestyksen suhteen tehnyt.

Aktiiviurheilija- aikojen jälkeen en ole enää muita vitamiineja syönyt, kuin D-vitamiinia. Auringonvalon mieltä virkistäviä vaikutuksia olen korvannut myös kirkasvalolampulla. Tänä syksynä ollaan liikuttu myös ahkerasti metsässä ja sieltä on tuotu ja säilötty sieniä ja marjoja talven ajaksi omiksi tarpeiksi. Sienet ja marjat ovat terveyspommeja, joita on nyt pakastettuna ja kuivattuna kaapit pullollaan.

Muutama vuosi sitten eräs tuttavani joi muuten vuoden ajan mustikkakeittoa ja hän kertoi, että hänen näkönsä parani kokeilujakson aikana. Näillä vuosilla on kokeiltava kaikkia kehoa auttavia toimia, joten aamumuroihin pistän reilun ruokalusikallisen mustikkajauhetta. Tulee melkein lapsuuden mustikkamaito mieleen =).

 

 

Sain yhdeltä tutulta testiin mustikkamehua, turkkijugen sekaan laitettavaa marjajauhemixia ja tyrnijauhetta. Karkin korvikkeena maistui suklaa- ja valkosuklaalla päällystetyt kuivatut marjat. Suklaalla päällystetyt marjat olivat hyviä ja jatkoon menevät 🙂. Kokeileppa sieki. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan kiva kokeilu.

Sauvaloikkaa (12.11.2020)

Marraskuuta mennään ja syksyiset kelit suosivat jalkalenkkien tekoa. Ainoa huono puoli on, että päivän valoisa-aika on nyt lyhyt - pimeää on jo neljän jälkeen. Ihan hirveää, mutta enskuun jälkeen on jo tammikuu ja uusi vuosi, valo lisääntyy. Asuin aikoinaan pari vuotta Utsjoella ja kaamoksesta huolimatta minusta tuntui, että loppusyksy ja talvi oli siellä valoisampia kuin Oulun seudulla. Vuonna 2008 marras- joulukuussa Utsjoen taivas oli aina joko punainen tai violetin värinen. Kaipaan noita kaamoksen värejä! Kiimingissä ja Oulussa kaamos on lähinnä mustaa.

Eilen ohjelmassani oli sauvajuoksua ja -loikkaa lähimetsässä. Harjoituksella oli tietysti myös toinen tarkoitus, koirapoikien ulkoilutus. Onni ja Tero ovat viime aikoina harrastaneet omatoimilenkkeilyä ja viimeksi eilen aamupäivällä pojat "aiheuttivat" susihavainnon paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle. Hälytyksen ja kotitarkastuksen jälkeen harjoitukseni Onnin ja Teron kanssa kesti vielä toiset 45 minuuttia. Paita kastui ja se tuntui etenkin jaloissa. Pilkoin sauvajuoksua loikkasarjoilla ja sarjojen välissä pidin noin parin minuutin tauon. Syke palautui hyvin, en seuraa mittarilla, mutta tunnen kroppani. Sarjat tein pyramidimallilla, siinä ensin nostetaan toistojen määrää, ja maksimista lasketaan portaittain lähtötasolle. Polulla juostessani lisäsin loikkia sarjaan (10, 20, 30, 40, 50) ja sitten tultiin sarjoissa alaspäin (50, 40, 30, 20, 10). Metsässä loikkiminen ja huohottaminen ei ole edes noloa, koska siellä harvemmin törmää toisiin liikkujiin.

Koitappa loikkia metässä, voit yllättyä sen tehossa!

Ps. Oli niin perhanan pimeää, ettei ole edes kuvaa. Kuvittele siis mielessäsi Marke loikkimassa metsäpolulla välillä pitkillä ja välillä lyhyillä loikilla. Jatka harjoitusta mielessäsi, mentaliharjoitus on portti toimintaan.

 

Kuntoportaat (28.10.2020)

Meri-Lapin alueella ilmestyy paikallislehti Lounais-Lappi. Pari viikkoa sitten ilmestyneessä numerossa oli juttua lehden levikkialueen kuntoportaista. Lehden mukaan Meri-Lapin alueella Ylitorniolla ja Keminmaassa on jo kuntoportaat, Kemissä portaat ovat rakenteilla ja Torniossa kuntoportaat ovat toiveiden toteutuslistalla.

Kuntoportaat ovat nykyajan liikuntahitti, samalla tavoin kuin ulkokuntosalit tekivät isompaa tuloaan kolmisen vuotta sitten. Törmäsin ensimmäisen kerran kuntoportaisiin Kevon Luonnonpuistossa, Utsjoella. Pisin porraspätkä (askelmia) Kevolla on 333 kpl. Repun kanssa ja lihakset puutuneina (kilsoja on aina silloin jo paljon takana) 333 kpl portaita kertakipaisuna on rankka treeni. Mutta, porrastreeni kannattaa aina. Samassa treenissä kyytiä saa keskeisverenkierto ja lihaksisto. Jos mietitään harjoituksen tuottavuutta, kipaise portaissa 10 min, tienreunassa lenkkeillen saman tehon saavuttamiseksi saat liikkua kolme kertaa pidempään.

Kuvassa Keminmaan Kallinkankaan uudet kuntoportaat. Kallinkangas on itselleni enemmän kuin tuttu harjoittelupaikka. Kilpaurheilija-aikana pääsääntöisesti treenasin Kallilla, missä on Kemi-Tornio alueen pisimmät ja raskaimmat ylämäet. Kallin uusissa portaissa askelmia on 120 kpl ja tämä on minusta aivan riittävä määrä. Portaat olivat myös riittävän leveät, mutta syyskelillä portaat olivat aika liukkaat ja siksi portaiden reunaan voisi laittaa jotain karhennettua ainetta/maalia/tarraa yms. Portaille vahva suositus!

Hiihtoa hetken aikaa (26.10.2020)

Tältä erää hiihtokelit olivat ja menivät. Tänään hiihto oli enemmän jo vesihiihtoa, kuin lumista liu´uttelua. Onneksi varastosta löytyivät ikivanhat Goretex - vaatteet, ilman niitä hiihtohommasta ei olisi tullut kaatosateessa yhtään mitään. Ja varastosta onneksi löytyi myös kivihiontaa sietävät ikivanhat Fisu - sukset.

Kuuntelin huvittuneena aamulla radiota, kun siellä kerrottiin, että viime vuonna (2019) Inariin (entiseen asuinpaikkaani) pysyvä lumikerros tuli lokakuun puolessa välissä ja lumi suli pois sieltä vasta kesäkuun alussa. Lumi- ja hiihtokausi Inarissa kesti siis noin 9 kk! Luulisi, että Inarilaisilla ei vielä olisi kauheaa hinkua suksille. Itse sain neljän lumipäivän aikana tehtyä kaksi hiihtolenkkiä. Suksilla lenkkimaastoksi sopi kotimaisemat, ja siksi lemmikkikaverit saivat olla mukana menossa.

Saapa nähdä, kuinka kauan tämä rospuuttokausi kestää. Jatkossa jalkalenkeille mukaan otan sauvat. Sauvat tuovat lenkille tehoa 30% lisää ja tarvittaessa ne auttavat myös pystyssä pysymisessä.

Vähiin käy lumi, ennekuin kokonaan sulaa. Mutta myös heinikossa "hiihtäminen" käy treenistä, silloin hiihto muistuttaa enemmän kylläkin juoksua, kuin hiihtoa. Mutta pääasia, että kunto kasvaa, vai mitä?

On se vaikeaa - tiedottaminen (19.10.2020)

Vietin mukavan koulutusviikonlopun Koiteli elää - yhdistysläisten kanssa Kuusamon Rukalla. Mukaan pakkasin myös sukset, koska tiesin, että Rukan ensilumen latu säilötystä lumesta oli avattu jo perjantaina 9.10.2020.

Rukan nettisivuilla kerrottiin, että "valaistu latu kulkee Rukan kylästä Kaltiolammen rannalta Kelorinteelle 500 m suuntaansa". Koulutusviikonlopusta löysin pari vapaata tuntia ja lähdin pika pikaa kohti Rukan keskustaa tavoitteena tehdä 15 km:n hiihtolenkki. Jo aiemmin aamulla yritin etsiä tietoa, osoitetta ym. hiihtopaikasta, mutta mitään ei löytynyt. Rukan kylälle päästyäni etsin hiihtopaikkaa ja kysyin neljältä vastaantulevalta ihmiseltä osoitetta, mutta kukaan ei tiennyt sijaintia. Hiihtoaikani hupeni etsimiseen ja autossani oli vähän polttoainetta, joten luovutin ja lähdin takaisin yöpymiskohteeseemme.

Hiihtopaikan turha ja tulokseton hakeminen sapetti vietävästi. Paikalliset varmaankin osaavat ladulle, mutta meitä harvoin Rukalla käyviä hiihtäjiä etenkin syysloman vuoksi on varmasti liikkeellä tällä viikolla monia muitakin. Rukan hiihtopaikkaa ei yksistään voi moittia, vaan tämä on useasti maan tapa. Erilaisia liikuntapaikkoja, etenkin ulkokuntoilusaleja on ollut erityisen vaikea löytää. Toivoisinkin, että jos Korona aikana kuntien ei tarvitse järjestää tapahtumia ym. niin panostakaa esim. liikuntapaikkojen olosuhteiden ja niiden sijaintien tiedottamiseen!

Koulutusviikonloppu ei mennyt kuitenkaan aivan ilman liikuntaa. Järjestin päivällä leikkimielisen liikuntatuokion ulkona ja apuna käytimme mm. halkoja. Saunomisen ja paljuilun lomassa urheiltiin myös ja kuvassa punnerretaankin porukalla 🙂. Mikäpä sen mukavampaa taas, kuin huvin ja hyödyn yhdistäminen.

Töissä on mukavaa! (15.10.2020)

Töissä on yleensä oikein mukavaa ja toisinaan myös hyvin liikunnallista. Mukava tunne tulee siitä, että kentällä (kaupungilla kivijalkaliikkeissä liikkuessa) saan kohdata aktiivisia, periksiantamattomia ja optismistisia ihmisiä Korona haasteista huolimatta. Edellä mainitut piirteet sopivat myös urheilijoihin :). 

Tuloksen tekeminen ja saavuttaminen vaatii aina päämäärätietoista työtä. Suojaudutaan ja vaalitaan hygieniaa hyvin, kuntoillaan, asioidaan turvallisesti liikkeissä, koska "vain sydämellä näkee sen, mitä ei silmällä näe", Pikku Prinssiä lainaten. Koronasta huolimatta täydellistä elämää 😊.

Liikunnallinen työpäiväni koostui Työpajakutsujen viennistä torniolaisiin yrityksiin. Kutsujen vientiä riitti kahdelle päivälle, ja ensimmäisen päivän liikunnallinen saldo oli 10,5 km ja askelia kertyi 18 252. Onneksi aamulla kenkävalintaa miettiessäni päädyin juoksulenkkareihin, ja kerrankin tuli oikea osuma.

Eihän muutoskaan itsestään tule (13.10.2020)

"Suomalaisten liikunta- ja urheilujärjestöjen luottamustehtävät ovat yhä miesvoittoisia, paljastuu Likesin tekemästä selvityksestä. Urheilujärjestöjen hallitusjäsenistä miehiä oli keskimäärin kaksi kolmasosaa. Tämä siitä huolimatta, että päätoimisista työntekijöistä 60% oli naisia".

"Lajiliittojen hallituksissa naisten osuus oli kaikista pienin. Vain kymmenen lajliiton hallituksessa naisjäseniä oli vähintään puolet. Hallituksista 87% oli miesvaltaisia. Lajiliittojen hallituksen jäsenistä keskimäärin 28% oli naisia. Kaikista selvityksessä mukana olleista 76 lajiliitosta 14: ssa oli nainen puheenjohtajana. Toisaalta lajiliitoissa myös työntekijöistä enemmistö (62%) oli miehiä".

"Naiset ovat urheilukentällä myös puheenjohtajana harvinaisuus. Vain 24 urheilujärjestössä hallituksen puheenjohtajana toimi nainen, kun miespuheenjohtaja löytyi 104 järjestöstä". (https://yle.fi/urheilu/3-11588057). “ 

"Liikkuminen katoaa kouluvuosien aikana. Lähes 3000 peruskoululaista noin 170 koulusta eri puolilta Suomea osallistui keväällä 2018 liikkumisen määrää ja tapoja tarkastelevaan LIITU-tutkimukseen. Ensimmäisen, kolmannen, viidennen, seitsemännen ja yhdeksännen luokan oppilaiden liikkumista ja paikallaanoloa mitattiin liikemittarilla. Tutkimuksen myötä ensimmäistä kertaa oli mahdollista osoittaa, miten paikallaanolo ja liikkuminen muuttuvat kouluvuosien aikana. Karu totuus on, että yhdeksänteen luokkaan mennessä noin 90% oppilaista liikkuu liian vähän". (https://helsinkiliikkuu.fi/liikkuminen-katoaa-kouluvuosien-aikana-yhdeksasluokkalaisista-90-liikkuu-liian-vahan/).”

Yllä olevista lainatuista teksteistä tiedetään, että lasten ja nuorten liikunnanharrastamisen määrä on vähentynyt, ja se on iso uhka yhteiskunnalle monella mittarilla mitattuna. Sekin tiedetään, että miehet johtavat urheilua, lajiliittoja jne. Jotain pitäisi tehdä ja lasten tulisi liikkua enemmän! Monia hankkeita ja rahan kohdennettua jakoa ym. on kokeiltu, mutta lasten liikunnallinen tulos vain huononee. Toiminnan ohjaus lähtee ylhäältä ja siinä on epäonnistuttu, joten vaihdetaan johtoa. Vaihdetaan naiset lajiliittojen ja urheilun johtopaikoille - sodan aikanakin naiset pitivät Suomea pystyssä, nyt voisi olla uuden ponnistelun hetki. 

 

Onneksi liikkua voi monella tavalla. Minulla on vähän väliä joku liikuntaan liittyvä hulluus päällä ja hulluuden kohde nyt on sienet. Ravaan metsässä kuin hirvi sienten perässä, metsä vain ryskää. Mutta tulevana viikonloppuna ollaan jälleen oikean sportin äärellä, nimittäin hiihtämässä! Pysy kanavalla 😊.