Liikuntahetkiä pitkin päivää ja pienissä palasissa - liikuntapaikkabongarin ajatuksia
Hei
Perustin Liikunnan sekatyöläinen - blogini eri paikkakuntien ulkokuntosalien bongaukseen ja niissä käynneistä raportoimiseen. Ajattelin, että ulkokuntosaleista raportoiminen motivoisi minut liikkumaan vielä enemmän ja säännöllisin väliajoin. Toinen ulkokuntosalien bongauksen syy oli, että muutama vuosi sitten ulkokuntosalit olivat vielä ainakin osalle käyttäjistä hieman piilossa. Aika on muutamassa vuodessa muuttunut paljon parempaan suuntaan. Ulkokuntosalien bongailu vaatii vierailuja toisilla paikkakunnilla ja Korona-aikana se ei ole kovin kannatettavaa. Siitä johtuen olen keskittynyt nykyisin blogissani arjen liikunnan havainnoimiseen ja liikuntaan yleisesti liittyvien asioiden esilletuomiseen.
Sen lisäksi, että innostaisin sinua liikkumaan enemmän, haluan liikuntapaikkabongarina löytää omalle pihalleni liikuntavälineistön, jossa lähimetsän oheessa olisi motivoivaa ja mukava ulkoilla, yhdessä.
Olen työskennellyt kuntasektorilla noin 20:n vuoden ajan Pyhännän-, Utsjoen- ja Inarin kunnissa liikunnan ja liikuntainfran kehittäjänä, sekä yrittäjänä digiliikunta-alan yrityksessä. Intohimoni blogin pitämisen ohella on pohtia ja suunnitella erilaisia liikuntatuotteita. Omassa liikuntahistoriassani olen ollut maajoukkuemaastohiihtäjä ja sen jälkeen satunnainen kuntourheilija hiihdon, juoksun ja ulkokuntosalien käyttäjänä.
Liikunnallisin terveisin, Marke Rautiala
Liikunnan sekatyöläisen sivustolta
Liikunnan sekatyöläisen sivustolta Blogitekstit löytyvät yläpalkin valikoista: Kevät 21.2.2021 - 18.3. 2021, Talvi 2021 - blogit 31.12.2020-14.2.2021, Syksy 2020 - blogit, Loppukesä 2020 - blogit, Keskikesä 2020 - blogit, Kesä 2020 - blogit, Kevät 2020 - blogit, Talvi 2020- blogit, Kesä ja syksy 2019 - blogit sekä Paikkakunnat - eri kuntien ulkokuntoilupuistot, joita olen kulkiessani bongaillut.
Valjakkohiihtoa (18.3.2021)
Hiihtokelit ovat mukavasti suosineet viime päivinä. Meidän saksanpaimenkoira Tero täyttää tulevana lauantaina vuoden. Tero on nopea oppimaan, sillä on kovasti vetohaluja ja virtaa, joten ostettiin Terolle hiihtovaljaat ja nyt kolmannen treenikerran jälkeen hiihtohomma valjaissa luonnistuu jo oikein mukavasti.
Jäällä tehtyjä latuja on vielä hyödynnettävä niiin kauan kuin niitä riittää. Onneksi Kiiminjoen jäällä riittää mahtavia talkoolaisia, jotka viitsivät tehdä latuja kaiken kansan liiikkujille. Iso kiitos laduntekijöille!
Lumihommia (14.3.2021)
Kaikille tuttu sanonta on, että ”vuodet eivät ole veljiä keskenään”, ja lumenmäärästä sen kyllä huomaa tänä vuonna. Viime vuonna lunta oli vain hyppyselllinen tähän vuoteen verrattuna.
Meillä mökkeröisen ja puuliiiterin katot ovat huopakatteella, joten sen takia aloitin lumentyhjennyksen helpommasta rakennuksesta, puuliiteristä. Alhaalta päin katsottuna lunta näytti olevan noin 40 senttiä, mutta katolla mittaustulokseksi sain 70 cm.
Lumen tyhjennyshyödyn otin tietysti kuntoilun kannalta ja lapioin lumet katolta pois rivakasti. Treenihyöty tuli käsille, yläselälle ja koko keho sai mukavasti kiertoliikettä. Lapiointi on mukavaa ja hyödyllistä hommaa, tee sieki.
Puuliiterin kattolumien poistosta on myös se hyöty, että jos mökkeröisen kattorakenne jostain kumman syystä pettäisi, niin meillä on ainakin joku katto pään päällä =).
Kuva on viime sunnunntailta ja ennen tätä kuvan ottoa Tero juoksi mieletöntä kyytiä arvioisin, että vauhtia oli noin +30 km/h. Mulla oli suksilla pystyssä pysymistä, vesi lensi silmistä ja minua vain nauratti vauhdin hurma. Toki Teron kanssa vetolenkit tässä ”harjoitteluvaiheessa” ovat vielä lyhyitä, mutta ensi talvena mennään sitten enemmän.
Uskollinen apurini on Fiscarsin lumilapio. Meidän puuliiteri on kymmenen neliötä ja lumikolan käyttö ko. hommassa olisi ollut kuntoiluhyödyn tappamista.
Sunnuntain laturetki (8.3.2021)
Saksan MM-kisoissa naisten viimeisen kisapäivän (la 6.3.2021) ohjelmassa oli 30 km pertsalla. Sama matka ja hiihtotapa piti olla myös omassa ohjelmassani, mutta ei ne suunnitelmat aina pidä. Naisten kisan jälkeen aloin etsiä hiihtokamppeita ja samaan aikana ulkona lumisade ja tuuli jatkoivat yltymistään. Kuntourheilijana ulos lähtö tuntui yhä vastenmielisemmältä ja ulko-ovella päätin, että en lähde, kun ei kerta enää ole pakko.
Eilistä sunnuntaita väritti Iivo Niskasen 50 km:n pertsan kisa. Kyllä harmittaa vieläkin, että Iivon kalusto ja etenkin hänen kisan jälkimmäinen suksipari ei ollut kilpailukykyinen verrattuna esim. norjalaisiin ja Bolsuun. Lehtien palstoilla on äimistelty IIvon huonompaa kuntoa aiempiin arvokisoihin verrattuna ja kielenkäyttöä kilpailun aikana.
Surullista oli myös kuulla, miten huoltopäällikkö ei ollut työnsä tasalla. IIvo elättää työllään Suomen hiihtomaajoukkueeen, ja siinä roolissa eilisen kaltaisia huollon ja urheilijan kommunikointi- ja voitelumokia ei pitäisi sattua. Omassa A-maajoukkueajassa me "nuoret tytöt" kannettiin muun muassa Karpaasien varusteita, ja maastohiihdossa ne eivät ole sieltä pienemmästä päästä roudattavia. Tuli hyvin selväksi, kuka sen palkan maksaa.
Vaarallista elämää (6.3.2021)
Elämässä ei koskaan tiedä, missä vaara vaanii. Onneksi rautainen kunto on useammin tae jaksamiseen, kärsivällisyyteen, mielen hallintaan ja uhkaaviin, voimaa tarvittaviin tilanteisiin. Edellä mainittuja ominaisuuksia voi tarvita myös kotioloissa, kuten meillä tuli todettua viikolla. Kissan kanssa elämä on mahtavia yllätyksiä täynnä... Puoliso kirjoitti hauskan päivityksen Facebookissa muutama päivä sitten, jaan sen nyt teille päivän piristykseksi:
"Murhayritys Koitelinrannassa. Paulavesala on siirtynyt strategian suunnitteluvaiheesta toteutukseen. Kaksivuotinen suunnitelman kehittely - ”tuo hyödytön rakkauteni kohteen ja minun välissä joutaa mennä” - on sisältänyt havainnointia, jossa pääkohdetta tuijotetaan yöllä intensiivisesti mm. kohteen vatsan päällä kellien. Kohteen reaktio tuijotukseen on osoittanut sinänsä aiheellista epäluuloisuutta kohteen taholta. Operatiivisessa vaiheessa aamuyön suden hetkellä alkaa action. Kohteen päähän paiskitaan kirjoja n. 2m korkeudelta. Myllykirjeet eivät ole kuitenkaan painoltaan tarpeeksi tehokkaita, toisaalta Anna Karenina on hieman kauempana tarkoitukseen nähden. Otsaan heitettynä Kekkosen teokset olivat jokatapauksessa ilmeisen kivuliaita, mutta jokseenkin tehottomia. Seuraavana yönä, operaation toisessa vaiheessa noin kuuden kilon painoinen Paulavesala päättää vaihtaa metodia, ja keskittyy kohteen murskaamiseen käyttäen omaa massaansa hyppäämällä ko. hyllyltä. Osumatarkkuus kohteen pehmytkudoksiin, maksaan ja sappirakkoon on 100%. Kohteen teräksiset vatsalihakset kuitenkin estivät exituksen tapahtumisen - tällä kertaa. Ponnahdus istuma-asuntoon muistutti vieteriukon ketteryyttä, siitä pisteitä. Suunnitelman toteutusvaihe jatkuu erinäisiin kokeiluin. Meanwhile - nuku hyvin, jokainen yö voi olla viimeisesi."
Kuvassa oleva Paulavesala liittyy vahvasti tarinaan.
Naisten viesti (5.3.2021)
Eilen keskiviikkona Saksassa hiihdettiin naisten viestit ja Suomen naiset onnistuivat aivan mielettömän hyvin. Onnea vielä heille. Hiihtosuoritus sisälsi erinomaisia yksilön onnistumisia ja todella liukkaan suksikaluston. Penkkiurheilijanakaan en pidä siitä, että kalustolla ratkaistaan kisojen tulokset, mutta se ei tietenkään ole urheilijoiden vika, vaan se kuuluu maastohiihdontapaiseen välineurheiluun.
Eilinen oma ”kisatreenini” oli 5 km vapaalla hiihtotavalla, kuten viestissäkin oli. Illan keli oli nihkeä ja muutenkin oma mono ei ollut ns. ”syönnillä”. Alkaa kisaurakka painamaan :). Onneksi kisoja on jäljellä enää yksi, 30 km pertsalla. Minulle huomisen lauantaipäivän kolmenkympin kisa on laturetki läheisellä erämaaladulla :), muuhun ei kykene.
Viesihiihtojen hiihtäjävalinnat ovat aina mielenkiintoisia. Kun urheilijoilta kysytään, niin aina he sanovat, että urheilijat urheilevat ja päättäjät valitsevat. Näissä Saksan kisoissa hiihtäjävalinnat ovat olleet onnistuneet, mutta mielestäni itse koin aikoinaan vääryyttä.
Olin 90-luvun alkupuolella nuorten hiihdon MM-kisoissa ja tiedettiin, että tyttöjen joukkue on mitalleilla perus-suorituksellaankin. Olin joukkueen toiseksi paras luistelija ja pitkällä luistelumatkalla olin paras suomalainen (9:s). Viestipaikkani vei yhden kolmesta maajoukkuevalmentajan valmennettavasta, joka oli alkukaudesta hyvässä kunnossa, mutta MM-kisoissa minä olin parememmassa kunnossa. Nuorten päävalmentajalla ei ollut kanttia olla oikeudenmukainen ja valita minua joukkueeseen. Silloin ja vielä nyt kahdenkymmenenenkin vuoden jälkeen epäoikeudenmukainen kohtelu saa veren kiehumaan. Nämä on näitä huippu-urheilun ”metoo”- asioita!
Urakalla "kisoja" (2.3.2021)
Saksassa suksittavissa MM-kisoissa oli hieno suomalaispäivä viime sunnuntaina. Miesten parisprintissä yllätyshopeaa ottivat Joni Mäki ja Risto-Matti Hakola mielettömän hienolla joukkuesuorituksella. Onnea kovasti heille.
Tuli luvattua paljon, kun aioin hiihtää samat kisamatkat Saksan MM-hiihtojen tapaan. No, tähän asti homma on hoidettu ja onneksi kisat ovat jo yli puolessavälissä 🙂. Viime lauantain kisa oli skiathlon, jossa ensiksi hiihdettiin pertsalla 7,5 km ja hiihtovälineiden vaihdon jälkeen vapaalla 7,5 km. Sunnuntaina ohjelmassa oli parisprintti. Yksin hiihdettynä se meni niin, että ensiksi hiihdin alkuerät 2 x 1 km, kolmen minuutin palautuksella ja erien välissä 20 minuuttia taukoa, ja tauon jälkeen finaali 2 x 1 km, välissä 3 min palautuksella.
Tänään tiistaina ohjelmassa oli vapaan hiihtotavan 10 km. Konkari Riitta-Liisa Roponen hiihti aivan mahtavasti, kymmenneneksi. Hyvä Ritu! Kisatreenit ovat kuntourheilijalle rankkoja tiiviin kisa-aikataulun takia. Enää en ihmettele, miksi oikeat urheilijat treenaavat kaksi kertaa päivässä, syövät terveellisesti, nukkuvat paljon, vaalivat huippu hyvää kisakalustoa ja ylipäätään sulkevat elämästään kaiken ylimääräisen, mikä ei edistä tuloksentekoa. Sunnuntain parisprinttimitalisti Risto-Matti Hakolan valmentaja kertoi Linkedinissä, että Rise nauttii vuoden aikana kokonaista kaksi kaljaa. Sekin kertoo, että huippu-urheilussa onneen ei ole oikolatua!
Kisakalustona on ollut luottokalustoni. Kelit ovat pysyneet niin samoina, että luistovoiteluna olen käyttänyt korkeafluorista sinistä parkkua. Pitovoitelu on hoitunut suomupohjasuksilla, mihin tarvitsee lisätä vain luistoparkut. Helppoa on tämän päivän suksenvoitelu.
Marken sprinttikisa (26.2.2021)
Edellisessä postauksessa kerroin, että "treeniohjelmaani" sisältyy hiihdon MM-kisojen seuraamisen ohella naisten kisapäivän kisamatkan ja hiihtotavan treeni kilpailunomaisesti. Lupasin raportoida tuloksista ja omista fiiliksistä täällä. Saman haasteen heitin myös sinulle.
Katri Lylynperä hiihti eilen upeasti kahdeksanneksi. Johanna Matintalolla oli loistava aika-ajon hiihto sijoituksella kolme. Harmillisesti Matintalo meni nurin puoli kilsaa ennen maalia piikkipaikalta ja hänen kisa oli sitten siinä. Onneksi kyseessä on nuori urheilja ja tulevaisuudessa toivottavasti tulee uusia tilaisuuksia, mutta myös jo näissä kisoissa.
Tein eilen oman sprinttikisan 4 x 1 km hiihtämällä niin lujaa kuin pääsin. Treeni oli rankka ja se muistutti taas, että kilpaurheilu ei ole vähän treenaavien ja lasten leikkiä. Kilsan spurtit hapottivat hitosti ja viimeinen veto oli jo varsin vaikea. Treenin jälkeen mieleen tuli taas vanha sanonta, ilman tuskaa ei tule tulosta!
Huomenna lauantaina ohjelmassa on naisten skiatlon 7.5 km x 7.5 km molemmilla hiihtotavoilla. Huomiseen kisatreeniin täytyy valmistautua hyvin, syömällä oikein, voidella sukset ja lihasten huollolla, joka sisältää vartin iltajalottelun ja lyhyen venyttelyn.
Hiihdon MM-kisat (24.2.2021)
Hiihdon MM-kisat suksitaan Oberstdorfissa Saksassa huomisesta alkaen, ajalla 25.2.-7.3.2021.
Tämän penkkiurheilijan ohjelmaan sisältyy tietysti hiihdon MM-kisojen seuraaminen. Jotta kisojen aikana homma ei menisi pelkäksi löhöilyksi, niin hiihdän naisten kisapäivinä aina saman kisamatkan kilpailunomaisesti! Eli matkat ja hiihtotavat ovat samat. Raportoin kisastudion ja omat hiihtokokemukseni täällä. Ota sinäkin haaste vastaan ja hiihdä ainakin sama kilometrimäärä kuin Suomen naiset Saksassa tekevät.
Kilpailupäivien kisa-ajankohtia aikaistettiin aamuksi Saksaa ”vaivaavan” lämpöaallon vuoksi. Onneksi alueen vuoret suojaavat latuja auringolta puoleen päivään asti, ja sen vuoksi olosuhteet aamusta ovat jokseenkin tasapuoliset kaikille hiihtäjille. Meille penkkiurheilijoille on hyvä, että päivänvaloa riittää jo pitkälle iltaan, ettei pimeä yllätä viimeisen kisapäivän 30 km:n hiihtäjää :).
Naisten kisa-aikataulu: to 25.2. Sprintit 1 km x 4 (p) la 27.2. naiset skiathlon 7,5 + 7,5 km (p+v) su 28.2. parisprintti (v) ti 2.3. naiset 10 km (v) to 4.3. naiset viesti 4 x 5 km la 6.3. naiset 30 km (p), yhteislähtö
Hiihdosta nautintoa ja elämyksiä (22.2.2021)
Huolet ovat monet, ja viimeikaisin on ollut lukollisen postilaatikon jumiminen. Taas tänään sulateltiin lukkoa tulitikuilla ja lukkosulalla, ja noin vartin sulattelun jälkeen loovan lukko aukesi. Viimeisen viikon aikana olen käyttänyt noin tunnin postilaatikon lukon aukaisemiseen. Siksi tämä postaus tuleekin päivän myöhässä.
Sunnuntain Hesarissa oli mainio esseekirjoitus Jaakko Lyytiseltä otsikolla Minä, Mika ja Marja-Liisa ja aihe oli tietysti maastohiihto. "Hiihto on tunnekuormalla lastattu kansallislaji, jonka merkitys muuttui Lahden dopingskandaalin myötä 20 vuotta sitten. Moni löytäää lajin uudestaan keski-iän kynnyksellä. Suhde on erilainen. Nyt hiihdosta haetaan nautintoa ja elämyksiä", kirjoittaa Jarkko Lyytinen. Niin totta!
Lue tämä mainio juttu: https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000007813812.html
Lähimatkailu-ulkoilua (21.2.2021)
Lauantaina (eilen) maakuntamatkailimme Oulun lähellä Hailuodossa. Hailuodon jäätie avattiin viikko sitten ja silloin siellä oli ollut yleisöryntäys, tuhansia autoja mantereelta. Jäätielläajo herätti useita tunteita. Kestääkö jää, jännittävä ajoelämys ulkoulapalla (7 km) ja mitä kaikkea ulkoiluaktiviteettejä jääalueella voisikaan järjestää.
Reissulta halusimme sekä pientä virkistystä arjen puuroutumiseen, että lähimatkailun kautta tutustua Oulun hienoihin kohteisiin, joissa harvemmin tulee käytyä. Lemmikkikoirat tarvitsevat ulkoilunsa, ja luultavasti vaihtelu virkisti myös heitä - meren jäällä on avaruutta juosta ns. koko rahalla ilman häiritseviä ärsykkeitä, siis muita ulkoilijoita =). Tosiasiassa hyytävän kylmä tuiskuinen ilma piti huolen siitä, että muita liikkujia ei jäällä ollut, joten koirat saivat olla rauhassa irti. Aurinkoisella säällä Marjaniemen playalla on väkeä kuin pipoa hiihtämässä, läskipyöräilemässä, tai muuten ulkoilemassa.
Toivottavasti kädet ovat huomenna iskussa lumenkolauksen jäljiltä. Lunta on tullut ihan kiitettävästi viimeisen viikon aikana.
Meillä kaikilla on varmaankin jonkulaisia muistoja tekstin keltaisesta osasta. Oma hiihtotraumani liittyy koulun hiihtokisojen palkintojen jakoon. Olin kisan kakkonen ja voittaja sai hienon palkinnon. Minä toisena sain "vain" pyyhekumin, kun olin ekaluokalla vielä huono kirjoittamaan.
Marjaniemen playan puilla katettu polku helpottaa ulkoilua.
Uusimmat kommentit
10.06 | 17:22
Thank you for the comprehensive list!
16.09 | 17:33
Oikein tuo koiraystävällisyys. Seuraan blogia.
30.06 | 19:46
Lisää näitä, saan niin hyvää sparrausta.
15.07 | 23:38
Mahtavaa!
Jaa tämä sivu